Vesikiilan historia on osoitus siitä, että puuveneet kestävät aikaa, mutta myös elävät ajan mukana. Vesikiilan kunnostaminen nykyiseen kuntoonsa on meidän osaltamme ollut seitsemän vuoden projekti. Kuten moottorijahdin historiasta havaitaan, lähes kaikki on useampaan kertaan veneen olemassaolon aikana käyty läpi edellisten ja nykyisten omistajien toimesta. Itse runko on kuitenkin koko ajan ollut terve, ja useimmilla omistajilla on ollut halu säilyttää jälkipolville tämä nyt jo yli 60-vuotias venevanhus, joka on ainoa lajissaan koko maailmassa.
Eräs veneen jo Aulangolla nähnyt totesikin, että veneen synnyinaikana vaikuttanut Stalin on jo aikaa sitten kuollut, Neuvostoliitto hajonnut, mutta sodankäyneiden miesten rakentamaa Vesikiilaa näyttää vain aika parantavan. Kesällä 2012 on tarkoitus saattaa päätökseen veneen puuosien uudistaminen. Jäljellä on enää ulkotakatila. Muuhun tehtyyn nähden se on ns. pikkujuttu. Materiaaleja on myös parannettu aiempiin nähden kaikissa remonttien vaiheissa niin puulaatujen kuin kuidutuksenkin osalta.
Yli 60-vuotiaan moottorijahdin historiikin kirjoittaminen on sekin ollut haastavaa. Rekisterihistoria on vanhoilla purjeveneillä usein hyvin säilynyt. Moottoriveneillä sitä harvemmin, koska suuria moottoriveneitä oli aikanaan todella vähän. Nyt tämäkin urakka alkaa olla lähes valmis. Historia on selvinnyt n. vuoteen 1950 saakka; uusia kuvia on siihen liittyen tiedossa. Onpa tätä kirjoitettaessa vieressä kuva veneestä Saimaalla 1950-luvun alkuvuosina.
Sen sijaan kiinnostava kysymys Vesikiilan tekopaikasta, telakasta, ei ole selvinnyt. Nykyinen olettama on, että vene olisi sittenkin kotimaista alkuperää, mahdollisesti Savossa, Kuopion tienoilla rakennettu. Toisena vaihtoehtona on arvioitu sen mahdollisesti olevan ruotsalaista alkuperää. Mikäli lukijoilla on tietoa siellä toimineista telakoista (joilla historia yltää yli 60-vuoden taakse) ovat vinkit erittäin tervetulleita. Kuvassa Vesikiila Taivallahden venekerhon satamassa.
