Veneilykausi 2013 päättyy Valkeakoskelle

Kesäinen veneily oli tavallista rauhallisempaa: toisella omistajista oli puuhaa talon remonttien kanssa, joten yhteisiä retkiä tehtiin yhteensä vain kolme kappaletta. Ensin siirtymä Hämeenlinnasta Viialaan. Sitten Tampereen kautta Virroille ja takaisin sekä lopuksi kohti Roinetta. Veneen nosto tapahtui Valkeakoskelta. Tämän lisäksi Vesikiilalla vierailtiin mm. Visavuorella.

Vanajan mutaiset ja suhteellisen matalat vedet olivat veneilyn kannalta helppoja, Tampereen pohjoispuolella vedet puolestaan syvenivät, olipa Virtain pohjoispuolella syvää jopa kahdeksankymmentä metriä. Kolme-nelikymmenmetriset syvyydet, joita meren rannikollakaan ei ole tiheässä, olivat varsin yleisiä.

Kuvassa Vesikiila Valkeakosken vierasvenelaiturissa. Se sijaitsee keskustassa, torin kupeessa. Nosto tapahtui samasta kohtaa, jossa on virallinen veneide nosto- ja laskupaikka.

Viimeinen kesämatka suoritettiin Valkeakosken yläpuoliseen vesistöön. Siellä vedet olivat kirkkaat ja puhtaat; rannat ja teitit vaihtelevat. Roineen vesistöön tehdään pidempi tutustuminen kesällä 2014. 

Ensin tultiin Valkeakosken kanavan läpi. Kanava on korkeuseroltaan suurin, jolla Vesikiilalla on oltu, noin kuusi metriä. Valkeakosken satama torin kupeessa on erittäin toimiva kokonaisuus, ja siellä on myös veneiden nostomahdollisuus suuremmillekin aluksille. 

Ensimmäinen yö vietettiin Mallasvedellä Huhtasaaressa. Luonnonkaunis paikka oli rauhallinen, rannat matalat. Lisäksi saaresaa oli useampia keittokatoksia. Umpeen kasvavat polut kertoivat kuitenkin vierailijoiden vähyydestä. Puita oli riittävästi ja ne olivat kuivia. Varsin mallikelpoinen paikka siis, jota toivoisi paikallistenkin enemmän käyttävän.

Kauimmaiseksi etapiksi muodostui Koivusaaren todella hieno tukikohta Längelmävedellä. Paikallisen pursiseuran paikassa saavat viiden euron maksua vastaan yöpyä ja saunoa kaikki muiden kerhojenkin jäsenet. Saari oli yksi kaikkein parhaimmin hoidettuja kohteita: sellaiseen ei useinkaan merialueilla törmää. Hieno ajatus oli myös kerholaisten näkemys siitä, että ovet olivat avoinna muidenkin venekerhojen jäsenille.

Tämä esimerkillinen kerho ansaitseekin siksi erityismaininnan: http://www.kesapaivanpursiseura.com

Veneen pohjassa oli jo kesällä vesille laskettaessa havaittavissa päällikerroksen gelcoatin rapisemista. Veneen nostoon jo syyskuussa oli syynä juuri se, että pohja ehdittäisiin pestä ennen ilmoijen viilentymistä, ja samoin vene ehtisi kuivua kunnolla. Syynä ilmesesti on ollut se, että Loviisan telakalla tehdyn restauroinnin yhteydessä pinnoite on maalattu liian kostean kuidun päälle. Tätä pulmaa pohditaan ja ratkaisu haetaan talven kuluessa. Pelkkä kuitu läpäiseen hieman kosteutta, joten uusi pinnoite on tavalla tai toisella saatava.

Runoilijan reitillä

Visuvedellä

Vesikiila laskettiin kesäkuun alussa vesille Hämeenlinnasta, josta ensimmäinen etappi ajettiin veneen kesäsatamaan Viialan Pirjonmäelle. Merenkulkuun verrattuna Vanajan vedet olivat matalia ja kapeitakin, mutta vene pääsi nuoruudenmaisemiin ja reitit olivat mitä kauneimpia. Menomatkalla pysähdytiin mm. hotelli Aulangon kylpylän laiturissa. Hotellilla vene oli tätä ennen ollut n. 40 - 50 vuotta sitten. Matkalla nähtiin mm. jykevä Hämeen linna.

Viialasta jatkettiin kohti Tamperetta, jossa Pyhäjärveltä siirryttiin Näsijärvelle vasta avattua uittotunnelia pitkin. Ensimmäinen uittotunneli avattiin 1930-luvulla. Sitä ennen tukkeja vedettiin Näsi- ja Pyhäjärven välillä olleita uittoteitä pitkin. Vanha tunneli on nykyisinkin olemassa, mutta molemmat päät on suljettu. Nykyinen uittotunneli tehtiin 1960-luvulla työllisyystöinä, ja on pituudeltaan n. 300 metriä. Kuljetuksia hoitaa ainoastaan kaksi yritystä, joten aikojen sopimisessa oli hieman joustettava etenkin, kun toisella firmoista ei ollut riittävää kalustoa siirtää kymmenmetristä venettä. Korkea siirtohinta on lisäksi verottanut tunnelin paikallista käyttöä.

Näsijärven seudulla Tampereen hallinnassa on edelleen lomasaaria. Yöpyminen tapahtui Peronsaaressa, jonka hoitokunta oli pitänyt saarta erinomaisessa kunnossa. Saaressa toimi uittomiesten aikanaan rakentama sauna. Lisäksi siellä on kaksi laituria kiinnittymistä varten.

Vesikiila jatkoi Runoilijan reitillä Ruoveden ja Visuveden kautta Virroille. Uponneen Kuru-laivan http://fi.wikipedia.org/wiki/HL_Kuru hylkykin nähtiin, samoin sitä aikanaan auttamaan tullut Tarjanne http://fi.wikipedia.org/wiki/SS_Tarjanne matkallaan kohti Virtoja. Sekä Ruoveden että Virtain satamien palvelutaso oli hyvä, ja päiväelämäkin oli - kiitos kesäasukkaiden - varsin vilkasta mm. kahvila- ja ravintolatoimintoineen.

Tampereella yöpyminen tapahtui ilmeisestikin remontin keskellä olleessa Laukontorin vierasvenesatamassa, jossa vierähti kaksi yötä. Satamassa palveluita ei ollut, mutta bensaa ja sähköä oli tarjolla. Paluu Viialaan onnistui mieli ja ruumis levänneenä.