Veneilykausi 2013 päättyy Valkeakoskelle

Kesäinen veneily oli tavallista rauhallisempaa: toisella omistajista oli puuhaa talon remonttien kanssa, joten yhteisiä retkiä tehtiin yhteensä vain kolme kappaletta. Ensin siirtymä Hämeenlinnasta Viialaan. Sitten Tampereen kautta Virroille ja takaisin sekä lopuksi kohti Roinetta. Veneen nosto tapahtui Valkeakoskelta. Tämän lisäksi Vesikiilalla vierailtiin mm. Visavuorella.

Vanajan mutaiset ja suhteellisen matalat vedet olivat veneilyn kannalta helppoja, Tampereen pohjoispuolella vedet puolestaan syvenivät, olipa Virtain pohjoispuolella syvää jopa kahdeksankymmentä metriä. Kolme-nelikymmenmetriset syvyydet, joita meren rannikollakaan ei ole tiheässä, olivat varsin yleisiä.

Kuvassa Vesikiila Valkeakosken vierasvenelaiturissa. Se sijaitsee keskustassa, torin kupeessa. Nosto tapahtui samasta kohtaa, jossa on virallinen veneide nosto- ja laskupaikka.

Viimeinen kesämatka suoritettiin Valkeakosken yläpuoliseen vesistöön. Siellä vedet olivat kirkkaat ja puhtaat; rannat ja teitit vaihtelevat. Roineen vesistöön tehdään pidempi tutustuminen kesällä 2014. 

Ensin tultiin Valkeakosken kanavan läpi. Kanava on korkeuseroltaan suurin, jolla Vesikiilalla on oltu, noin kuusi metriä. Valkeakosken satama torin kupeessa on erittäin toimiva kokonaisuus, ja siellä on myös veneiden nostomahdollisuus suuremmillekin aluksille. 

Ensimmäinen yö vietettiin Mallasvedellä Huhtasaaressa. Luonnonkaunis paikka oli rauhallinen, rannat matalat. Lisäksi saaresaa oli useampia keittokatoksia. Umpeen kasvavat polut kertoivat kuitenkin vierailijoiden vähyydestä. Puita oli riittävästi ja ne olivat kuivia. Varsin mallikelpoinen paikka siis, jota toivoisi paikallistenkin enemmän käyttävän.

Kauimmaiseksi etapiksi muodostui Koivusaaren todella hieno tukikohta Längelmävedellä. Paikallisen pursiseuran paikassa saavat viiden euron maksua vastaan yöpyä ja saunoa kaikki muiden kerhojenkin jäsenet. Saari oli yksi kaikkein parhaimmin hoidettuja kohteita: sellaiseen ei useinkaan merialueilla törmää. Hieno ajatus oli myös kerholaisten näkemys siitä, että ovet olivat avoinna muidenkin venekerhojen jäsenille.

Tämä esimerkillinen kerho ansaitseekin siksi erityismaininnan: http://www.kesapaivanpursiseura.com

Veneen pohjassa oli jo kesällä vesille laskettaessa havaittavissa päällikerroksen gelcoatin rapisemista. Veneen nostoon jo syyskuussa oli syynä juuri se, että pohja ehdittäisiin pestä ennen ilmoijen viilentymistä, ja samoin vene ehtisi kuivua kunnolla. Syynä ilmesesti on ollut se, että Loviisan telakalla tehdyn restauroinnin yhteydessä pinnoite on maalattu liian kostean kuidun päälle. Tätä pulmaa pohditaan ja ratkaisu haetaan talven kuluessa. Pelkkä kuitu läpäiseen hieman kosteutta, joten uusi pinnoite on tavalla tai toisella saatava.