Veneen vesillelaskun odotus on kevään mukavimpia asioita. Monilla valmistautuminen kesään alkaa venemessuilta, jolloin kerätään uusia ideoita, mietitään kaluston täydennystä jne. Alkukevääseen kuuluu myös tarvittavien maalien ja materiaalien hankinta. Tänä keväänä tyydyttiin lähinnä perinteisiin pohjamaaleihin.
Keväthuolto on suoraa jatkoa syyshuollolle. Minkä jättää tekemättä syksyllä joutuu tekemään keväällä. Koska yleensä keväällä on vesille kiire, kannattaa siis syyshuolto jaksaa tehdä kunnolla. Siihen kuuluu mm. veneen pohjan ja kansien pesu.
Kuidutetussa veneessä tulee pohjan kunnossapidossa huomioida sekä lasikuitu- että puuveneen ominaisuudet. Kuitu ei sinänsä pidä kosteutta, vaan mikäli kosteus pääsee läpi se muodostaa ns. lasikuituruton eli kuitu pullistuu ja hilseilee. Siksi vedenpuolinen osa tulee päällystää vedenpitävällä materiaalilla (esim. gelcoatilla). Sen päälle laitetaan ensimmäinen maalikerros (primer), johon puolestaan myrkkymaali tarttuu. Myrkkymaalia puolestaan tarvitaan merellä näkkien ehkäisemiseksi.
Mikäli veneellä siis ajetaan merellä, on pohjassa oltava kulloinkin riittävä kerros (1-3 maalauskertaa) myrkkymaalia. Sitä edeltää primer, johon myrkky tarttuu. Lisäksi perälaitteen voi maalata myrkkymaalilla, mitä tosin Vesikiilassa ei vuosiin enää ole tehty, koska perälaite nostetaan satamassa ylös. Tällä hetkellä primerinä (tai sen asemesta) toimii Hempelin valikoiman vettä läpäisemättömin High Protect -maali (3 kerrosta muodostaa vettä läpäisemättömän pinnan). Sen päälle vedetään kerros saman firman myrkkymaalia. Oman lisätyönsä pohjan maalaukseen aiheuttavat pukit: venettä on ensimmäisten maalauskertojen jälkeen siirrettävä, ja vaikka sen jälkeen maalattava ala on pieni, tulee kuivumisajasta kaksinkertainen.
Vaikka kosteudenpitävän pinnan aikaansaaminen on laskikuituveneessä helppoa, tulee kuidutetussa veneessä sisäpuolella talvehtimisen aikana varmistaa, että puu pääsee kuivumaan kunnolla. Täyspuuveineissä on ulkopuolella lakkakerros, joten samasta asiasta on periaatteessa kysymys. Puu kuivuu sisäänpäin, jolloin se pysyy kuidussa/lakassa kiinni. Tämän varmistamiseksi talvisäilytyksessä tarvitaan päälle kunnon pressut, minkä lisäksi veneen pilssi on hyvä tyhjentää kokonaan. Joskus olemme käyttäneet alkukuivatuksessa myös teollisuuslämmitintä hiljaisella teholla ensimmäisten viikkojen ajan, jotta ilma veneen sisällä kiertää.
Seuraavassa vaiheessa suoritetaan Vesikiilan yläosien lakkaus. Olemme kokeilleet monia lakkoja, ja parhaaksi todenneet Epifanes-lakan, joka sisältää palmuöljyä ja on koostumukseltaan viskoosisempi.
Veneen lakkaus on taidetta, ja huipputulokseen pääsee harva. Hyvä lakka auttaa ja helpottaa työtä. Myöskään pensselissä ei ole syytä nuukailla. Lakkaustekniikkaa voi aina hioa: vedot vedetään ristikkäin, mutta viimeinen aina puun syiden mukaisesti. Vuosihuollon yhteydessä hiotaan pinta hienolla hiomapaperilla (jolloin edellisen vuoden uv-sätelyn vaikutus lakkapintaan poistetaan), puhdistetaan pöly pois kostealla rätillä tai säämiskällä ja lakataan kertaalleen. Veneen lakkakerros ei saisi paksuuntua kovin paljoa vuosien myötä, sillä lopulta paksu lakkakerros lähtee lohkeilemaan. Siksi lakan määrässä pitää käyttää kohtuutta.
Viimeinen kerros tehdään ohentamattomalla lakalla. Kun veneen lakkaus raakapuupinnalta aloitetaan, se tehdään voimakkaasti ohentaen, aina kukin seuraava kerros hieman vähemmän ohentaen. Viimeinen kerros sivellään ohentamattomalla lakalla. Sen tarkoitus on muodostaa kestävä ulkopinta, kun ensimmäiset lakkakerrat ovat sitoneet lakkaa puun syihin tiiviisti kiinni. Veneen hiomisesta vuosien kuluttua ns. puulle kuulee montaa näkemystä. Jotkut sanovat, että se tulisi tehdä n. 10 vuoden välein. Meillä periaatteena on ollut katsoa, kuinka pinta kestää ja tehdä ratkaisut sen mukaisesti.
Moottorin huollto ja varusteiden tarkastus on myös osa kevättöitä. Normaalisti olemme vaihtaneet koneeseen ja perälaitteeseen öljyt (talvella glykoli jäätymisen estämiseksi), tarkistaneet moottorin käynnin, huoltaneet varaperämoottorin sekä suorittaneet varustetarkastuksen. Venekerhot edellyttävätkin kuhunkin luokkaan vaadittavat varusteet katsastuksen yhteydessä. Rakettien, soihtujen, taskulamppujen yms. tarkastaminen kuuluu niinikään rutiineihin. Kuvassa yksi tarpeellinen varuste, eli poijuhaka:
Vesikiilan patjat, köydet ja tekstiilit pidetään talven ajan sisävarastossa. Ne asennetaan paikalleen keväisin ja tarvittaessa pestään sitä ennen. Veneen sisäpesu tapahtuu samaan aikaan; eihän puhtaita patjoja kannata tuoda pölyiseen veneeseen. Varusteita täydennetään myös muutoin. Tärkeää on, että riittävä määrä mm. kertakäyttögrillejä, kertakäyttöastioita, hyttyskarkoittimia yms. tulee heti alusta pitäen mukaan. Näin on järkevää toimia, sillä Vesikiilaa säilytetään toisen omistajan pihassa Hyvinkäällä. Tämä helpottaa tavaroiden kuskausta, koska niitä ei tarvitse kuljettaa sataman kautta, vaan riittää, että nostaa laidan yli.
Monena vuonna on myös tehty erilaisia asennuksia ja korjailtu edellisten vuosien puutteita. Tällä hetkellä vene on kuitenkin hyvässä kunnossa, joten tulevan kevään asennukset jäävät vähäiseksi. Veneeseen tullaan ainoastaan lisäämään pari tuuletusritilää. Samoin tänä vuonna moottorin ja perälaitteen huolto jätetään Jackin http://www.jack-marine.fi tehtäväksi. Jack on aikanaan asentanut sekä sisäperämoottorin että perälaitteen. Hän on siksi paras henkilö myös tekemään perusteellisemman huollon nyt vuosien kuluttua asennuksesta.
Viimeinen vaihe kevää maalla tapahtuvista toimista on kuljetus satamaan. Hyvinkäältä veneen kuljettaa Happo, tällä kertaa ensin moottorihuoltoon ja sitten ajamme sen Taivallahden satamaan. Remontin läpikäyneessä satamassa Vesikiilaa odottaa uusi paikka pitkässä C-laiturissa. Sen jälkeen kerhon katsastajat suorittavat siihen vuosikatsastuksen, uusimme veneen viirin vastaamaan uutta ilmettä ja sitten onkin kaikki valmista veneilykesää vastaanottamaan.
Kuvassa (samoin kuin muissakin tässä blogissa olevissa) on meneillään edellisen vuoden valmistelut. Kaikki samat vaiheet ovat kuitenkin edessä tulevan puolentoista kuukauden aikana. Mitenkäs sitä sanottiin ennen vanhaan: "Onni yksillä, kesä kaikilla".
Ja niin myös 2015 projekti eteni, kuten aiempinakin vuosina. Samassa paikassa kuin ennenkin tehtiin myös keväthuolto - moottorihuoltoa lukuunottamatta. Allaolevassa kuvassa Vesikiila hionnan ja huoltolakkauksen jäljiltä vuotta myöhemmin kuin ylläolevissa kuvissa. Toisessa kuvassa korjataan keularaudan kuidutusta (siihen kun aina välillä osuu rantaan mentäessä). Tämän jälkeen vuorossa on vesitiiviin epoksimaalin levitys korjatuille paikoille kolmeen kertaan sekä koko pohjan myrkkymaalaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti