Merellinen Vesikiila

Vesikiila on viime vuosina ollut tuttu näky Suomenlahdella erityisesti Helsingin seudun saaristossa. Profiilinsa vuoksi se jää kanssaveneilijöiden mieleen. Veneellä on useina vuosina liikuttu lähes jäidentuloon saakka. Kuvassa Vesikiila ennen veneen yläosan uusimista Kaivokarissa, jossa on poikkeuksellisen upea linnusto.

Vesikiilalla on tehty matkoja sekä itäiselle että läntiselle Suomenlahdelle. Suosikkipaikkoja ovat yleensä luonnonkauniit saaret, joihin rantautumiseen usein tarvitaan kalliokiiloja ja ankkuri. Näissä saarissa flora ja fauna ovat konkreettisimmin tavoitettavissa. Idässä vakiopaikkoja ovat mm. Sipoon Kaunissaari, Porvoo, Kaivokari, Norra Sandö ja Ulko-Tammio. Lännessä Tammisaaren saaristossa mm. Stora Härrö, Rövaren, Kaparen, Lähteelä, Bylandet, Gölisnäs, Älgö, Modermagan sekä Turun saaristossa Yxskär ja Söderskär. Kuvassa Vesikiila lähdössä Porkkalanselän ylitykseen.

Useimmiten viikonloppumatkoilla kohteena on ollut Taivallahden venekerhon paikka Villingin Kristallilahdessa. Umpimahongista tehty veneen yläosa on huomattavasti aiempaa laadukkaampi ja ennen kaikkea pitää sade- ja roiskevedet ulkona. Samasa yhteydessä tehty kuidutuksen hiominen ja kunnostus on tuottanut nykyaikaisen tason ja ilmeen.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on viedä Vesikiila sisävesille, joko Vanajalle tai Saimaalle. Samoin tarkempi tutustuminen Turun saaristoon sekä Ahvenanmaan saariin ovat listalla sopivaa aikaa odottamassa. Vierailu Ruotsin saaristoon on myös suunnitelmissa, mutta vaatii runsaasti aikaa. Viron rannikolla Vesikiila ei ole omiaan, koska saariluontoa on erittäin vähän. Samoin Viron residenssiin pääsee nopeammin ja kustannustehokkaammin kaupallisia yhteyksiä käyttäen.

Mallinsa ja muutostöiden ansiosta Vesikiilaa on helppo kuljettaa erityisesti saaristo-olosuhteissa. Voimakkaallakin tuulella painava vene on erittäin suuntavakaa erityisesti vasta- ja etusivuaallokkoon ajettaessa. Samoin saaristoluonnosta kiinnostuneille etua antaa veneen muotoilu sekä erittäin matala syväys, jonka ansiosta rantautuminen luonnonsatamiin sujuu vaivattomasti.

Suurimman haasteen kuljettajalle aiheuttaa perästä puhaltava voimakas tuuli, erityisesti silloin kun aallot ovat pitkiä ja syviä. Pullonpohjaveneille tyypillisesti Vesikiilakin rullaa sivuaallokossa. Pituuteensa nähden kapeahko ja ketterä vene vaatii käyttäjältään merenkäynnin lukemista. Veneellä on kuljettu n  20 m/s aallokossa (mm. Porkkalanselän ylitys), mutta yleensä mukavan matkanteon tuulirajana on pidetty 10 m/s.

Nykyisin veneen vakuutusarvo on 45 000 euroa, mikä ei luonnollisesti vastaa siihen käytetyn pääoman määrää.

Vanhassa puuveneessä on tunnelmaa, jonka vain aika voi luoda.