Vesikiila siirtyy Kymiin

Teräskiila Oy:n ja sen tytäryhtiöiden konkurssin aikoihin Vesikiila siirtyi uuteen omistukseen. Teräskiilan omistajat olivat ylläpitäneet omiin käyttötarkoituksiinsa pimeitä tilejä, joille oli ohjattu yrityksen rahaa. Samaa varallisuutta oli lisäksi pantattu useaan otteeseen. Tiedossa ei ole, oliko Vesikiila juridisesti yrityksen vai sen omistajien henkilökohtaista omaisuutta. Rahat olivat joka tapauksessa menneet "sekaisin".

Veneen seuraava omistaja oli kotkalainen insinööritoimiston omistaja, mm. pienteollisuuden rakennushankkeisiin perehtynyt Kalervo Aahos. Vene myytiin joko tuttaville tai ammatillinen yhteys Teräskiilan toimialaan oli sattumaa. Vene oli sijoitettuna Sapokan satamaan ja sillä seilattiin Suomenlahdella. Summan telakalla veneeseen tehtiin joitakin muutostöitä. Siirron yhteydessä sen rekisteritunnus muuttui Kymen läänin R-1661 –tunnukseksi.

Nykyisin paikanmuutoksen jälkeen rekisteritunnus ei muutu yhtä helposti: nykyisen Etelä-Suomen läänin tunnuksia ovat R (aiemmin Kymi), A (aiemmin Helsinki) ja U (aiemmin Uusimaa). Veneen aikaisemmasta, Hämeen läänin H-tunnuksesta ei ole tietoa.

Vuonna 1979 vene siirtyi Kotkasta Imatralle Maija-Liisa Sopasen omistukseen. Vesikiilaan tehtiin vuonna 1985 remontti, jossa pohja ja katto kuidutettiin ja veneen yläosat uusittiin. Työ tehtiin hyvin ja olosuhteissa, joissa vene myöhempinä vuosina oli, toimenpide todennäköisesti esti aluksen luhistumisen.

Alkuperäistä kuidutusta jouduttiin uusimaan v. 2005 perälaitteen alta, jossa virtaus on voimakkainta. Samassa yhteydessä kuitupinnoille tehtiin karhennus, joka mahdollisti sivu- ja etukansilla liikkumisen myös sateisilla keleillä. Veneen takaosassa oli 1980-luvulla kuvassa näkyvä uimataso.

Vesikiilan sisustuksessa käytettiin viininpunaista samettiplyysiä. Seuraava verhoilu tehtiin Vuoksen verhoomossa 1980-luvun puolivälissä. Materiaalina oli Saab-henkilöautoista tuttu plyysi. Sisustan väri vaihtui siniseksi, kerrossänky poistettiin ja sisälle tullessa oikealle puolelle asennettiin kaasuliesi. Puun ohella sininen väri on ollut siitä lähtien hallitseva Vesikiilan sisustuksessa.

Veneen moottori oli sijoitettu muutosvaiheessa takaosaan. Se oli amerikkalaisissa ”letukoissa” eli Chevroleteissakin käytetty moottorityyppi. 1980-luvun alussa Vesikiila sai moottoriksi samaa perua olevan 120 hevosvoimaisen 2,5 litraisen OMC:n sisäperämoottorin, joka löytyi käytettynä, mutta hyväkuntoisena venepurkamolta. Tämä moottori oli 1970-luvun tuote, mutta sen tarkka valmistusvuosi ei ole tiedossa.

OMC:n historiaa voi tutkia oheisesta linkistä: http://en.wikipedia.org/wiki/Outboard_Marine_Corporation

Veneen kunto kuitenkin heikkeni ajan myötä ja sen uudet omistajat olivat lyhytaikaisia. Veneen haltijana oli käyttötarvikeliike TT-Realisointi Oy:n omistaja Tuomo Tarvainen vuosina 2001 – 2002 ja Hotelli Vuoksenhovin johtaja Simo Torkkila vuosina 2002-2003.