Vesikiilaa on vuosikymmenten varrella modernisoitu ja entisöity, tavoitteena säilyttää vene yhtä aikaa ajanmukaisena ja käyttökelpoisena, mutta ajattomana.
Venettä kuljetti alkuvaiheessa keskimoottori (jonka mallista ei ole tietoa), mistä edelleen on todisteena moottorisyvennys kuljettajan paikan vieressä sekä reijät akselin sijoitusta varten pilssissä. 430 litran tankin sijaitessa keulassa, oli vene varsin etupainoinen, perä puolestaan kevyesti liikkuva.
Veneen luonteeseen vaikuttanut ensimmäinen suurempi muutostyö tehtiin 1960-luvulla, jolloin takatilaan asennettiin sisäperämoottori ja peräosaa pidennettiin n. metrillä. Toimenpide paransi liukuvuutta ja lisäsi nopeutta. Vene muuttui takapainoisemmaksi ja puoliliukuvaksi. Perälaitteen asentaminen vanhanmallisen peräsimen tilalle paransi ohjattavuutta.
Viime vuosina tehty hydrauliohjauksen asentaminen, moottorin ja perälaitteen uusiminen sekä polttoainetankkien sijoittaminen veneen perään paransi ajo-ominasuuksia. Ajettavuus muuttui tasalaatuisemmaksi, koska keula pysyi kaikissa olosuhteissa saman painoisena.
Vesikiilassa on monia sotien väliselle ja välittömästi sen jälkeiselle ajalle ominaisia muotokielen piirteitä. Vesikiilan kaltaista alusta tuskin oltaisiin suunniteltu 1920-luvulla, jolloin salonkiveneiden keulat olivat uppoavia ja kiilamaisia ja ikkunat pieniä. Sen sijaan jo 1930-luvulla veneiden muotokieli alkoi muuttua. Vesikiilan kaltainen vene olisi voitu tehdä 1930-luvulta 1950-luvulle saakka.
Valkoisen värin käyttö pohjassa sekä moottorijahdin sivuprofiili henkii oman aikansa käsitystä siitä, miltä aikalaisen moottorijahdin tuli näyttää. Valkoista käytettiin esimerkiksi 1920-luvulla yleisesti suurempien alusten, mm. salonkiveneiden pohjan värinä. Veneen yläosassa on myöhemmin käytetty myös valkoista (ks. kuva luvussa Vesikiila siirtyy Kymiin), mutta alunperin koko yläosa oli petsattua ja/tai lakattua puuta.
Puuveneiden tekokulttuuri Suomessa heikentyi 1960-luvulta lähtien lasikuituveneiden valtakauden alettua, toisin kuin esim. Ruotsissa. Myös veneiden mallit muuttuivat oleellisesti.
Aikalaisittain suuren ja nyt jo iäkkään veneen omistaminen on vaatinut pääomia. Ei ole ihme, että suurin osa veneen omistajakunnasta on vaikuttanut yritystoiminnassa. Suomi on muuttunut siltäkin osin, että "patruunaveneestä" on tullut tavallisten suomalaisten harrastus. Historia jatkaa kulkuaan: toinen nykyisisitä omistajista vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeessä, toinen tietotekniikka-alan yrittäjänä ja sijoittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti