Vesikiila siirtyi syyskuun alussa 2003 nykyisten haltijoidensa Vesa Maurialan ja Niko Wessmanin omistukseen ja siirrettiin seuraavana keväänä Helsinkiin Taivallahden venekerhon satamaan. Ennen omistajanvaihdosta veneeseen tehtiin kuntokartoitus, jossa rungon havaittiin olevan hyvässä kunnossa: lahopaikkoja ei juuri ollut, minkä myöhemmätkin remontit ja läpivientien tekeminen ovat osoittaneet.
Edessä oli useamman vuoden entisöinti- ja uudistustyö. Ensimmäisenä vuonna vene hiottiin, petsattiin ja lakattiin uudelleen. Samassa yhteydessä veneen vanha kuivakäymälä vaihdettiin moderniin septilaitteistoon. Vesikiilan kaikki sähköjohdot uudistettiin samassa yhteydessä. Veneeseen hanknttiin lisäksi lukuisasti uusia varusteita, mm. tietokone plotteriohjelmistoineen, kaikuluotain ja GPS-paikannin.
Ensimmäisinä Helsingin vuosinaan sähköt ja erityisesti moottori aiheuttivat ongelmia. Kone oli ilmeisesti vaurioitunut talvisäilytyksissä ja korrosoitunut kohtuullisen pahasti. Kone hajosikin lopulta männän katkeamiseen Porvoon edustalla elokuussa 2005. Edes Hyvinkään ammattioppilaitoksella keväällä 2006 suoritettu koneistus ei auttanut, vaan edessä oli laajempi koneremontti. Kuvassa vanha OMC-moottori, vielä toimintakunnossa.
Loppukesästä 2006 suoritettiin moottorin vaihto ja arviolta kolmekymmenvuotias OMC vaihdettiin uuteen MerCruiserin 130 hevosvoimaiseen, 3-litraiseen sisäperämoottoriin. Moottorityyppi on Volvo Pentaakin yleisempi ja markkinajohtaja maailmassa. Normaali marssivauhti vaihtelee säästä riippuen 10-18 solmun nopeuteen.
Keväällä 2007 luovuttiin myös ongelmia aiheuttaneesta 430 litran keulatankista ja taakse asennettiin kaksi uutta 91-litraista bensiinisäiliötä. Em. toimenpiteiden seurauksena veneen vauhti kohosi lähes 20 solmuun ja siitä tuli aidosti puoliplaanaava ja vakaampi kuljetettava. Kuvassa nykyinen moottori, jolla vuonna 2012 käyttötunteja on n. 300 tuntia.
Keväällä 2007 luovuttiin myös ongelmia aiheuttaneesta 430 litran keulatankista ja taakse asennettiin kaksi uutta 91-litraista bensiinisäiliötä. Em. toimenpiteiden seurauksena veneen vauhti kohosi lähes 20 solmuun ja siitä tuli aidosti puoliplaanaava ja vakaampi kuljetettava. Kuvassa nykyinen moottori, jolla vuonna 2012 käyttötunteja on n. 300 tuntia.
Nykyisen moottorin bensankulutus:
Kierroksia Nopeus Kulutus/t Kulutus/NM
2000 7,3 7 1,0
2500 8,5 14 1,6
3000 11,6 19 1,6
3500 15,8 25 1,6
4000 18,7 33 1,8
Keväällä 2006 veneen ohjausjärjestelmäksi asennettiin hydrauliohjaus aiemman vaijeriohjauksen sijaan. Myös mittaristo ja kuljettajan pöytä uusittiin. Ajovakaus parantui ja ohjauksesta tuli turvallisempi: mitenkään harvinaista ei nimittäin ole, että vanhojen puuveneiden ohjausvaijerit ovat ajossa saattaneet katketa, jolloin vene on menettänyt täydellisesti ohjattavuutensa.
Samana kesänä uuden petsin ja lakan saivat myös veneen ulkotilat. Sisätilat ovat säilyneet 1980-luvun remontin jälkeen lähes alkuperäisessä kunnossa, lukuun ottamatta mattojen, tekstiilien ja patjojen uusimista, ohjauspulpetin uudistamista sekä teknisten laitteiden asennusta. Talven 2010 uudistustyön aikana myös katon rakenne palautettiin oletettavasti alkuperäiseen muotoon.
Talvikautena 2009 - 2010 veneeseen tehtiin mittava ulkoremontti. Suomen Puuveneyhdistyksen puheenjohtajan suosituksesta päädyttiin käyttämään loviisalaista M-Yachts telakkaa http://www.m-yachts.fi/. Vene vietiin telakalle lokakuussa 2009.
Samassa yhteydessä veneen lasitus tarkistettiin. Tarkistuksessa löytyi toista kymmentä paikkaa, jossa alkuperäinen kuidutus oli hieman irronnut puusta. Koko pohja kuidutettiin uudelleen ja hiottiin nykystandardeja vastaavaksi.
Vuonna 2011 veneeseen suoritettiin normaalit vuosihuollot. Samoin keväällä veneen lattialaudat uusittiin. Aiemman ohuemman laudoituksen tilalle rakennettiin paksummasta, teak-petsatusta mäntylaudasta kestävä ja yhdenmukainen laudoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti